Parhaat luontokuvat Suomen kunniaksi.

Käynnissä on valokuvakilpailu "Minun maisemani" jossa kuka tahansa voi lähettää ottamiaan luontokuvia muiden ihasteltavaksi 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Kävin ihastelemassa upeita otoksia. Samalla annoin ääneni useille kuville koska en osannut valita vain yhtä kaikkein hienointa. Valitseminen olisikin miltei mahdotonta, sillä kuvia on jo satoja ellei jopa tuhansia. Onneksi äänestys mahdollisuutta ei ole rajoitettu. Äänestää voi niin montaa kuvaa kuin haluaa.

Upeita kuvia katsellessani innostuin itsekin jakamaan kolme ottamaani kuvaa. Jos pidät kuvistani, voit käydä antamassa äänesi niillekin. Jakamani kuvat tässä alla esimakuna. Kuvia klikkaamalla saat ne näkymään suurempana...

Kairan kulkijan koti. Meekonjärvi, Kilpisjärven alue, Enontekiö

Jättiläiset. Tsahkaljärvi, Kilpisjärven alue, Enontekiö

Taivaan värit Pahakurunssa. Pahakurun lampi, Tsarmitunturin erämaa, Inari

Kilpailun nettisivut ovat hienosti toteutettu. Karttaohjelmaa käyttäen voit käydä katsomassa mitä upeita otoksia ihmiset ovat jakaneet joltakin tietyltä alueelta. Koska olen ihastunut Kilpisjärven seutuun, kävin heti katsomassa Enontekiön kuvat. Kannattaa käydä katsomassa hienoja kuvia. Kenties innostut itsekin antamaan otoksesi mukaan Suomen synttäreiden kunniaksi. Kyllä Suomi on vaan niin kaunis maa...

kilpailu.minunmaisemani.fi

Homma hanskassa / parhaat rukkaset ikinä!

Jokainen retkeilijä haluaa suojata sormensa paukkuvalta pakkaselta, tuulelta, tuiskulta, räntäsateelta jne.  Mikä olisi paras käsine kaikkeen ulkoiluun talvisissa oloissa. Monella ulkoilijalla onkin kattava käsinevalikoima. Ulkona liikkuvan ihmisen pitää varautua myös käsineiden osalta monenlaiseen vaihtelevaan säähän. Minullakin on varastoissani mm. tuulenpitäviä fleece sormikkaita, perinteisiä villalapasia, vedenpitäviä kuorirukkasia, ohkaisia keinokuitu sormikkaita, nahkaisia työsormikkaita ja ties vaikka mitä.

Tässä vain pieni osa käsine valikoimaani.

Jos minun pitäisi valita kokoelmistani mukaani retkelle vain yhdet käsineet, valinta olisi helppo. Suosikki käsineeni pitää tuulta, hylkii hyvin vettä, ei tunnu hikiseltä ja on kuitenkin todella lämmin kovemmissakin pakkas keleissä. Kaiken lisäksi kyseisen käsineen materiaalit ovat luonnollisia ja tämä huippu mukava käsine valmistetaan Suomessa käsityönä.

Paccas Oy.n ulkoilukinnas on minun valintani syksystä kevääseen. Nyt voit lukea tarkemman raporttini Paccas ulkoilukintaasta klikkaamalla tästä.

Valmistajan kotisivut:Paccas.fi

Sasta sai uudet värit.

Ulkoilun harrastaja saa pukeutua värikkäästi. Kirkkaat värit tuovat myös osaltaan turvaa. Maastossa ei tarvitsekkaan pukeutua maasto-asuun. Olen ajatellut asiaa niin, että ympäristöön sulautuvaa vaatetusta tarvitsevat vain metsästäjät ja sotilaat.

Sastan juuret ja perinteet tulevat Pohjois-Karjalan erämaista ja maailman parhaista metsästys asuista, aina vuodesta 1969 asti. Sastan mallistossa on aina ollut kauniita luonnon läheisiä värejä. Perinteisten maanläheisten värien rinnalla "raikkaammat" värit ovat varmasti monelle mieleen. Nyt Sastan mallistoon on tullut reippaan värisiä uusia tuotteita, mutta myös vanhoja tuttuja saa päivitettyinä uusilla mukavilla väreillä.


UUSIA TUOTTEITA

Naarva, Vuotsa ja Pihka (kuvat: Sasta)

Sastan Outdoor mallistossa on kolme uutta takkia; kaksi miehille ja yksi naisille. Uusia värejä on tarjolla turkoosi (Naarva), raikkaampi vihreä (Vuotsa ja Pihka), kirkkaan oranssi, punainen ja maltillisen keltainen okra.

Naarva muistuttaa jonkin verran omaa suosikkiani Nuuksiota. Voit lukea testiraporttini Nuuksio takista täältä. Vuotsa ja Pihka näyttää tosi hyvältä, eikö totta? (Voih, mä haluaisin tuon Vuotsan turkoosina...)


UUSIA VÄREJÄ

Rossa, Stella ja Pointer (kuvat: Sasta)

Jo jonkin aikaa myynnissä olleita tuotteita on myös päivitetty uusilla väreillä. Kuvan okran värinen Rossa on kauniin naisellinen takki, samoin punainen Stella. Miesten Pointer on nyt tarjolla myös raikkaan vihreänä sekä turkoosina.

Vaimollani on Rossa, ja sanottakoon että Rossan kaunis leikkaus, toimivat yksityiskohdat, tilava kaulus, loistava huppu ja mukavat materiaalit tekevät siitä jokapäiväiseen käyttöön sopivan kaunottaren niin arkeen, vapaa-aikaan, retkille kuin vaelluksillekin. Rossa miellyttää myös käyttäjänsä puolison silmää ;-)

Miesten Haikki ja naisten Haikki W (kuvat: Sasta)

Myös Haikki housuihin on tullut uutta väriä. mm. miehille kuvan vihreä ja naisille kuvan oranssi. Haikki on loistava housu ja voit lukea arvioni Haikki housuistani täältä. Vaimollani on kauniisti istuvat naisten mallin Haikki W housut. Olemme käyttäneet Haikkeja tosi paljon ja olemme molemmat tyytyväisiä housuihimme. Hyvissä vaatteissa oikein odottaa että "joutuisi" ulkoruokintaan ;-) (Ja jos joskus Haikki housuni tulevat tiensä päähän, hankin heti uudet Haikit oranssina...)

Alla olevassa mainoslinkissä vain Rossa on uudessa värissä, mutta linkistä pääset ostoksille Scandinavianiin josta uudetkin värit löytyvät. Tsekkaa...

Äitini ja minä Ridnitsohkkan juurella.
Kumman kulkijan etsintäpartio löytäisi varmemmin
vahingon tapahduttua? Mulla päällä Sastan 3Poles asu.
Kuva: Matti Järvinen

Sastan koko Outdoor mallistoon pääset tutustumaan Sastan sivuilla.

Kiitos lukijoilleni!

Kun aloitin blogin kirjoittamisen ajatuksena oli kirjoittaa informatiivistä blogia. Halusin kirjoittaa retkistäni tavalla, joka antaisi lukijoille retkikohteesta ja reittivalinnoista hyödyllistä tietoa. Halusin myös kirjoittaa retkeilyvälineistä yksityiskohtaisia raportteja.

Alkuperäisistä tavoitteistani olen tinkinyt sen verran, että retkitarinoissani nousee esiin myös suurelta osin omat kokemukseni ja ajatukseni retken aikana. En osaa muuten kirjoittaa. Sitäpaitsi pelkkää informaatiota haluava löytää faktoja monesta eri osoitteesta.

Varusteista ja vaatteista kirjoitan vasta sitten, kun olen omasta mielestäni käyttänyt ko. tuotetta niin paljon, että sen sisin ja syvin olemus vahvuuksineen ja heikkouksineen on tullut esiin. Toisin sanoen, en kirjoita pikaraportteja paketin avaamisen jälkeen, vaan kerron varustetestien tuloksia vasta kun kampe on "kulunut ja kolhuilla".

Kiitos teille arvoisat lukijat. Juuri äsken meni rikki maaginen rajapyykki;

yli 10 000 lukijaa!

Tuntuu hyvältä kun sivuillani käy väkeä. Itselleni en näitä kuitenkaan kirjoita. Jos väittäisin ettei minua kiinnosta paljonko lukijoita minulla on, puhuisin palturia. Kiitos teille kaikille. Erityisesti kommenttienne lukeminen on minulle antoisaa. Blogaaminen on sosiaalinen tapahtuma. Esimerkiksi Halti 2016 juttuni jälkeen olen saanut pitää yhteyttä lukuisiin vaelluksella tapaamiini ihmisiin, ja se on mahtavaa. Pidetään yhteyttä jatkossakin...

Kiitollisena: Vilzu, viidakon kuningas

Ällöttävä sukka testi.

Lojuuko teillä koskaan lattioilla haisevia sukkia? Meillä ei enää. Sukat jää edelleen joskus lattialle, mutta ne ei enää haise. Jalkani eivät ole muuttuneet eikä meillä käytetä uusia ilmanraikastimia, mutta sukat on erilaiset.

Vain Luoja tietää kuinka monia sukkia olen eämäni aikana käyttänyt. Minkä ihmeen takia en ole aikaisemmin hankkinut merino sukkia. On ne vaan mahtavat. Kerronpa nyt vähän kokemuksistani ja kertakaikkisen ällöttävästä sukka testistäni.

Ostin uudet sukat joiden valmistuksessa on käytetty suurimmalta osalta merino villaa. Kiskaisin sukat jalkaan suurin odotuksin, sillä olin netistä lukenut ylistäviä kommentteja merino sukkien käyttäjiltä. Yksi kehui kuinka ne on lämpöiset hiottuaankin. Toinen kertoi kuinka kenkä oli hörpännyt suolla toikkaroidessa vettä, mutta merinosukat tuntuivat pelastaneen tilanteen. Kolmas väitti ettei sukat haise pitkänkään käytön jälkeen pahalta. "Ja pyh", sanoin mielessäni; olenhan skeptinen kaikenlaiselle hehkutukselle. "Todennäköisesti ne on kalseat kosteana, kylmät märkänä ja haisevat yhtä pahalle kuin jalkanikin metsässä kirmaamisen jälkeen" tuumasin. Pessimisti ei pety.

Kävin lenkillä. Yllättäen sukat tuntuivatkin kuivilta ja miellyttäviltä kympin lenkin jälkeen. Kävin suihkussa ja koemielessä puin uudelleen samat sukat suihkunraikkaisiin jalkoihini. Hämmästyttävää kuinka sukat tuntuivat kaikesta huolimatta puhtailta. Jatkoin samaan tyyliin koetta kolme viikkoa.

Kolmen viikon kuluttua 336 käyttötuntia ja n. 120 lenkkeiltyä kilometriä myöhemmin jalassani oli edelleen samat sukat. Vieläkään ne eivät haisseet muulta kuin puhtaalta merinosukalta. Keskeytin käyttökokeen kuitenkin siitä syystä että ajatus kolmeviikkoa käytetyistä sukista oli ällöttävä. Vaikka niissä ei ollutkaan hajuja, tiesin kuinka paljon jalkahikeä niiden läpi oli haihtunut kokeeni aikana.

Kolmen viikon käyttötestin jälkeen...

En enää koskaan ikuna milloinkaan osta muunlaisia sukkia. Ajatelkaa kuinka ympäristöystävällisiä merino sukat ovat! Jos voin käyttää samoja sukkia kolme viikkoa, säästyy pyykistä noin 20-30 paria sukkia kolmessa viikossa. Vuodessa se on 300-500 paria! Sanotaan että tulevaisuudessa käydään sotia puhtaan veden takia. Mun sukkani ei ainkaan ole syynä moisten konfliktien kehkeytymiselle. Ja vaikka en itsekkäänä ihmisenä piittaisi pätkääkään ympäristöstä, on merino sukat käyttömukavuudeltaan 10/10! Eläköön merino sukat.