13. kesäkuuta 2017

Savotta Jääkäri rinkka



Savotan Jääkäririnkka ei ole se kevein, mutta ehkä kestävin. Jos tarvitset rinkan jonka kestävyyteen voi luottaa kuin kirveen silmään niin kannattaa katsastaa Savotan Suomessa valmistettu Jääkäririnkka. Materiaalit ja laadukas työnjälki vakuuttavat. Jääkäririnkka kestää kovempaakin käyttöä ja selviytyy raskaammistakin kuormista.

Monissa rinkoissa on ilmoitettu jonkinlainen maksimipaino jota pakaasiin suositellaan. Jääkäririnkka ei maksimiarvoja kaipaa, sillä kantajan polvet pettävät ennemmin kuin Savotan ompeleet tai materiaalit. Runkokehikko on tarkasti hitsattua alumiinia, hihnat ja soljet mitoitettu raskaille taakoille, kangas on polyuretaanilla pinnoitettua 1000 denierin jöötiä ja metalliset vetskarit ovat isoilla "hampailla". Jos tämän rinkan haluaa saada rikki, tarvitsee siihen avuksi jo sähkötyökaluja tai dynamiittiä.

Vahvat hihnat ja tukevat soljet.
No varmaankin tuli jo selväksi että tämän kantolaitteen kanssa ei tarvitse turhia murehtia ja se siirtyy perintönä isältä pojalle ja vielä pojan pojallekkin. Kestävyys on jo yksi syy sille miksi kannattaa sijoittaa rahansa Jääkäririnkkaan.

Toinen syy on se, että Jääkäri on huomattavan mukava kantaa jos pitää raahata raskaampaa taakkaa. Jos varusteesi painavat alle 10 kg, unohda Jääkäririnkka, Jos taakkasi on jotain 20 kilon luokkaa Jääkäri on jo mainio valinta. Mutta jos kuormaa on mukana 30 kg tai jopa enemmän, Jääkäririnkka on ehdoton. Kuka kantaa 30 kg tunturiin? Mä.



Viihdyn mainiosti tunturissa pidempiä aikoja. Kun yksinään lähtee pariksi viikoksi samoilemaan alkaa jo pelkästään sapuskat painaa melko paljon. Mä oon kova poika syömään ja muonitukseni painaa noin 500g - 1000g per päivä. Jos talsin kaksi viikkoa yhteen menoon, saattaa sapuskat painaa 10-14 kg. Lisäksi mukana kulkee kuvauskalustoa useita kiloja. Keittimen ja majoitteen painoa ei ole kukaan kanssani jakamassa kun kuljen yksin. 30 kg tulee vastaan helposti vaikka takavuosina harrastinkin innokkaasti Ultralight vaelluksia. Silloin viikon reissulla kahden hengen tiimillä reppu painoi lähtiessä noin 6,5 kg. Ei enää...

Kamerakalustoni kulkee vaivatta Jääkäririnkassa. Tukeva (lue; raskas) kolmijalka pysyy tukevasti ja hölskymättä rinkan sivussa rinkan omilla kompressiohihnoilla. Ulkoiseen putkirunkoon voi vastaavanlaiset tilpehöörit kiinnittää myös irtohihnoilla niin tukevasti ettei taakka heilu missään tilanteessa. Yritäppäs tehdä sama temppu anatomic-rinkkaan. Runkoon saa kiinni myös kalastusvälineet tms. näppärästi.



Rinkan toisella puolella kuljetan useimmiten teltan kaaria. Silloin pehmeä telttapakkaus on helpompi pakata.


Jääkäririnkan päällä on ns. kelluva pääliläppä jossa on sisäpuolella tilava vetoketjulla suljettava tasku. Pääliläpyskän korkeutta voi säätää sekä etu- että takapuolelta. Läpän alla on lumiukollinen pussin suu ja kiristyshihna jolla tavarat saa kiristettyä tiiviiksi paketiksi. Hihnalla kiinnitän usein telttapakkaukseni läpän alla kuljetettavaksi.

Lumilukko ja kiristyshihna.

Kuorma kiristettynä hihnalla.

Telttapakkaus läpyskän alla.
Vaikka teltta on pakattuna rinkän päälle, päivän mittaan tarvittavien tavaroiden kaivelu on helppoa. Jääkäririnkassa on Savotan "ysi-nolla-kutosesta" tuttu alatasku joka aukeaa kaksisuuntaisella tukevalla vetskarilla kuin matkalaukku. Tilavaa taskua ei ole edes pakko avata kokonaan tavaroita kaivellessa.

Ruokatauolla kamppeet saa käsille helposti.
Alatasku aukeaa todellä kätevästi.
Harrastin hieman jatkokehittelyä tekemällä alataskuun "vahvikkeet" vanhasta makuualustasta. Koska alataskussa kuskaan usein kameravarusteitani, halusin tehdä hieman lisäsuojaa objektiiveille yms. Makuualustasta tehty suoja antaa jonkin verran lisää turvaa jos kulkija heittää kivikossa kuperkeikan ja laskeutuu rakkaan selälleen. 

DIY lisäpehmusteet alataskussa.
Alataskun läpyskässä on sisäpuolella neljä tarralla suljettavaa pikkutaskua. Ihan kätevät taskut monelle pikku tarvikkeelle joita mukanaan kuskaa. Esim. puoli rullaa veskipaperia löytyy helposti jos luonto kutsuu.

Pikkutaskut pikku tarvikkeille.
Jos haluaa enemmän pieniä taskuja organisoinnin helpottamiseksi, voit hankkia lisätaskuja jotka kiinnittyvät koko rinkan kattavaan MOLLE kujastoon helposti. Itse olen niin tottunut lantiovyöllä oleviin pikkutaskuihin että kiinnitin Savotan Mini lisätaskun lantiovyön tietämille. Näin hyttysmyrkyt ja välipalapatukat saa esiin rinkkaa riisumatta.

Savotta yleistasku mini.
Nimestään huolimatta Savotta Yleistasku Mini nielee sisäänsä melkoisen paljon. Tosi näppärä lisuke. Sinne mahtuu myös matkapuhelin, GPS tai pokkarikamera.

Minissä patukat, hyttysmyrkky, kompassi, buffi, pari lyijykynää yms...
Vähän isomman yleistaskun kiinnitin rinkan kylkeen. Yleistasku Pieni ei ole pieni. Taskussa on mulla kesäreissuilla ns. taukovaatteet, eli flanellipaita ja pipo sekä melkoinen määrä muuta roinaa.

Yleistasku pieni Jääkäririnkan kyljessä.
Paljon mahtuu tavaraa. Vain nimi on pieni.
Kameralaukkuni kiinnitin olkahihnoihin roikkumaan jotta kamera olisi aina helposti saatavilla. Tukeviin hihnoihin kiinnitin sulkurenkaat joihin pienempien sulkurenkaiden kiinnitys on vaivatonta. Raskas kamera ei tuntunut ollenkaan pahalta olkahihnoihin kiinnitettynä.

Isot ja pienet sulkurenkaat. Vaivaton kiinnittää ja irroittaa.
Kameralaukku sadevarustuksella helposti saatavilla.
Vielä yksi mukava ominaisuus ansaitsee maininnan. Hihna jolla säädetään rinkan etäisyyttä kantajaan nähden (nk. hartiahihna) on useimmissa rinkoissa korkealla hartioiden takana. Niiden säätäminen lennossa vaatii kaltaiseltani kankealta ukkelilta uskomattomia akrobaattisia saavutuksia. Koska telinevoimistelijan urastani on jo aikaa (vitsi) niin arvostan Savotan ratkaisua jossa hartiahihnan pää tulee olkaviilekkeen eteen asti. Säätö on helppoa ja hartioiden niin vaatiessa säätö onnistuu helposti ilman venehtäneitä olkapäitä ja revähtäneitä ojentajalihaksia.

Olkahihnan ja hartiahihnan säätö on helppa Jääkäririnkassa.
Yhteenvetona voisi todeta, että Suomessa osataan tehdä hyviä rinkkoja. Vaikka hinta on melkoisen korkea, se ei ole kuitenkaan liikaa, sillä Jääkäririnkan hinta maksaa itsensä moneen kertaan takaisin kestävyytensä ansiosta. Jos käytät Jääkäririnkkaa kymmenen kertaa kauemmin kuin jotain heppoisempaa hepenettä, pitää vertailurinkan maksaa enintään 60 euroa. Mitä sillä saa? Savotan Jääkäririnkan hinta pyörii siinä 600 euron tuntumassa, mutta luulenpa että toista rinkkaa ei enää tarvitse koskaan ostaa. Tää on perinnöksi jätettävää kamaa.

Toinen juttu on Jääkäririnkan melko reilu tyhjäpaino. Painoksi ilmoitetaan noin 3,7 kiloa. Se on kilon verran enemmän kuin keskiverto rinkoilla tässä kokoluokassa. Mutta paino kompensoi kannettavuuteen raskailla taakoilla. Vetelä ja vaappuva rinkka tuntuu raskaammalta kannettaesa, kuin tukeva ja jämäkkä heilumaton ja hölskymätön Savotta. Toisin sanoen, tää on itse asiassa selässä kuormattuna jopa kilpailijoitaan kevyempi. Käsivarren kivikoissa sadesäällä oli mukava koikkelehtia kun kuorma pysyi siinä kohdassa johon sen oli aamulla laittanut. Kuten jo mainitsin, jos kamas on kevyet, unohda tää, mutta jos painoa on paljon, tää on paras!

Joo, kallis ja painava. Mutta ikuisuuden kestävä, tukeva ja mukava kantaa. Ja Suomessa tehty.

Jos haluat tutustua Jääkäririnkkaan vielä lisää, käy Savotan sivuilla.

Jääkäririnkkaa ja lisukkeita myyvät mm. Scandinavian Outdoor ja Matkavaruste.fi.







(PS: Kuvissa näkyvät vetoketjujen vetimet ovat omaa tuotantoani. Kuvissa näkyvä rinkka on ollut käytössäni vuoden ja tällä välin Savotta on päivittänyt "uutta" Jääkäririnkkaa mm. vaihtamalla hihnat ja vyöt mustasta vihreiksi ja lantiovyön solki on vaihtunut metallisesta muoviseksi. Samaten perinteinen Savotan logo on päivitetty modernimmaksi. Juomaletkun aukko on uudessa mallissa keskellä rinkkaa. Päivitetty malli on myynnissä mm. Scandinavian Outdoorissa ja vanhempi malli ale hinnalla Matkavaruste.fi myymälässä.)

2 kommenttia:

  1. Nähtävästi Jääkäririnkasta on eri vaiheissa julkasunsa jälkeen ollut liikkeellä ainakin paria eri versiota, siulla lienee joku niistä ensimmäisistä revisioista. Kaveri osti tuossa juuri viime kuussa valmistetun uunituoreen kappaleen ja siihen nähen, että siun ja hänen rinkka on olevinaan sama vehje, niin näissä on yllättävän paljon ihan selkeitä eroja:
    - Soljet ja kantojärjestelmä (olkaviilekkeet, lantiokanto) on vaihtaneet väriä mustasta havunvihreään. Myös rinkkapussin corduran väri on vaihtunut kirkkaamman vihreästä havunvihreään
    - Mod. LJK:sta tutut sivuissa olevat "ylileveät kangaslärpäkkeet" ja niihin kiinnittyvät irtohihnojen kiinnityslenkit on hävinneet ja irtohihnat on ommeltu kiinteiksi kompressiohihnoiksi sivulle
    - Rintaremmi on "jäykkä" malli, eli siinä ei ole jousto-osaa
    - Rinkkapussin yläsuu suljetaan kanoottisäkin tyyliin rullaamalla
    - Sympaattinen ja tunnistettava "ennenwanhaa" -nahkalogo on vaihettu uuteen postimerkin kokoiseen vihreään logoon, joka on kyllä vaihettu muutenkin nykyjään kaikkeen mitä Savotan tehtaasta puskee pihalle

    Eihän tässä mitään muuten, mut tää Savotan(kin) nykysin aktiivisesti harrastama julkaisun jälkeinen tuotekehittely aiheuttaa sen, et eri kaupat myy eri revisiota ja tähän ku liitetää se, et nettikaupat muistaa päivittää yksittäisten tuotteiden kuvauksia ehkä kerran vuosikymmenessä, niin menee vähän arpajaisiksi, et minkä version asiakas rinkasta saa. Joillekin detaljitason erot merkitsee paskan verran, joillekin taas enemmän, mut kyse onkin periaatteesta, et kukkaronnyörejä löysätessä pitäs oikeesti tietää mistä maksaa.

    Vaikka julkaisun jälkeisessä käyttäjäkokemusten kuuntelussa ja tuotekehittelyssä on selkeästi enemmän hyvää ku pahaa, ni silti v*tuttaa, kun esim. aikanaan hankin Mod. LJK -rinkan, joka tuli randomisti kirkkaammanvihreällä corduralla, vaikka joka ikisessä tuotekuvassa netissä pyöri sillä hetkellä se havunvärinen versio. Perkele. Sitten myöhemmin muista syistä perus-LJK -rinkkaan vaihtaessa (oon varmaan ainut urpo joka on mennyt tarkotuksella "kehityksessä taaksepäin" ja vielä nauttinut siitä) en oikeasti tienny, et minkänäkönen kapsäkki sieltä nyt oikeastaan detaljitasolla tuleekaan. Kävi munkki, kun sain sen tyylikkään vaaleilla nahkadetaljeilla ja -logolla varustetun havunvihreän version, ja sittemmin perus-LJK onkin "pilattu" vaihtamalla nahkavahvikkeet varmaan naamioarvosyistä tylsän mustiin (toki eiväthän ne ollut alun perinkään vaaleaa nahkaa, eikä edes nahkaa, että miullahan se on se poikkeava välirevisio...). Myös vanha, tyylikäs ja ennen kaikkea ikoninen sekä tunnistettava logo vaihdettiin pois syystä x. Oisko ulkomaanmarkkinat ja naamioarvo taas ollu mielessä, tiedä häntä.

    Makuasioita sano koira, mut miusta näitä pieniä isoja poikkeuksia pitäs pitää enemmän esillä just, kun Savottakin suoltaa uutta revisiota aika tiuhana ja maksavan asiakkaan pitäs kuiteki tietää, että mistä maksaa. Jolleki syy valita yks rinkkamalli ylitse toisen voi hyvinkin olla joku toiselle aivan yhdentekevä detaljitason ratkasu. Siksi miusta on vähän outoa et tuon revisiohömpötyksen ja tuotekehitysruljanssin on annettu karata käsistä sillei, että markkinointi ei pysy perässä, jois näin nyt asian sopisi muotoilla.

    Ja ettei mene ihan paikallislehden kommenttiosiota happamammaksi, niin todetaan, että edelleen nostan Savotan roippeet muiden edelle. Heillä on kuitenkin keskimääräistä korkeampi moraali monessa asiassa, vaikka jälleenmyyjien markkinointi laahaakin tuotekehityksen vauhdin vuoksi vähän perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän tää menee. Mieluiten kirjoittelen kokemuksiin pohjautuvia raportteja vasta sitten kun kokemusta on oikeasti karttunut reilusti. Kun kirjoitan arvioni on ko. tuote muokattu uusiksi tai poistunut kokonaan mallistosta. Olis helppo kirjoittaa Fjellun Kånken repusta tai Meindl Island Pro popoista kun ne on pysyneet samoina jo isoisän ajoista. Tällaista tää hektinen meininki on. Kun joku on hyvä niin miksi se muutetaan tai jätetään pois markkinoilta. Klassikkoja syntyy vain pitkäjännitteisellä meiningillä. Esim. Sastan Nuuksio takki on ihan huippu, mutta valmistus on jo loppunut, luulisin.

      Poista