Kilpisjärvelle lunta etsimään.

Sanotaan että Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Mutta niin on nykyään talvetkin. Tämän talven hiihto saldo täällä länsi rannikolla on aika nolo. Yleensä pohjanmaan lakeuksilla pääsee edes jonkinverran hiihtämään lumisilla pelloilla tai joen jäällä. Tänä talvena (tai siis viime talvena, onhan jo kevät) lakeuksilla hiihtämisessä olikin ihan erilainen tekemisen meininki.

Mutta lumen puute ei estä hiihtämästä. Jos hinku on kova niin minähän hiihdän, vaikka savisella kyntöpellolla. Ei se ole ihme että suomalaisia pidetään maailmalla outoina. Tuskin muiden maiden kansalaiset hiihtelis sänkipellossa. Tai ainakaan nauttisi siitä.

Suksen pohjat ei vaan oikein tykänneet pellolla hiihtelystä. Tämän härkäpäisen ekskursion päätteeksi pohjia piti huoltaa oikein huolella. Ensin pestiin / hinkattiin savi pois. Sen jälkeen huolto sujui jo perinteisemmillä menetelmillä.

Mutta eipä tämä ollut ainoa surkea hiihtotalvi. Kuva-arkistoni uumenista löysin pari otosta vuosien takaa. Talvi 2013-2014 oli myös melko vähäluminen. Lasten kanssa oli tietenkin helpompi retkeillä kun pienokaiset eivät hukkuneet nietoksiin.

Kurpanvuorella 29.12.2013

Santavuorella 24.3.2014

Koska täältä ei lunta löydy on parempi siirtyä paremmille apajille. Ensi maanantaina (10.4.) mun yhden miehen retkikunta siirtää luunsa ja kamppeensa Kilpisjärvelle. Tarkoitus olisi pari viikkoa hiihdellä vähemmän savisilla lakeuksilla. Ehkä nähdään siellä, kuka tietää.

Ja reissuni raporttiani odotellessanne voitte käydä lukemassa ja ihailemassa kahden muun blogaajan reissuja Kilpisjärven maastoissa tältä talvelta seuraavista linkeistä:

Arctic Monkey: Halti ja Käsivarren erämaa 2017

Mikko Karjalainen Photography & Hiking: Looking for arctic char in the northern winds of Käsivarsi

Revontulet Pohjanmaalla

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Sykähdyttäviä elämyksiä voi joskus kokea myös kotinurkilla. Syksyn pimeät illat suovat mahdollisuuden nähdä revontulia myös Pohjanmaalla. Ei ole mikään pakko odottaa paukkupakkasia ja matkustaa Inarin tienoille taivasta tuijottelemaan. Pitää vain mennä ulos heti kun koittaa pilvetön yö. Ota mukaan termariin kahvia tms, ihastele taivaan värejä ja nauti siitä että olet.

Revontulet ja kaupungin valojen kajo.

Taivas maalaa myös pinkillä.

Yksin ja yhdessä

Viimeisessä kuvassa ei ole kyse enää revontulista vaikka niitä lähdin kuvaamaan. Oranssi kajo tulee kaupungilta hohtavasta hajavalosta jota kutsutaan joissakin yhteyksissä "valosaasteeksi". Tällä kertaa voin sanoa että kyseessä on kauneinta saastetta mitä olen nähnyt.

Klikkaamalla kuvaa saat näkymään ne suurempina...

Kuvat on otettu Nikon D700 kameralla, Sigman 24-70 f2.8. objektiivillä ja tukevalla Vanguard Alta Pro 263 AT jalalla ilman suotimia. Tutustu kuvauskalustooni tästä.