7. huhtikuuta 2017

Kysyjälle vastataan / Liebster Award

Mukavaa saada tunnustusta muilta blogi-kirjoittajilta. 



Rinkkaputki blogi antoi minun blogilleni Liebster Award "pokaalin" ja esitti haasteen vastata annettuihin kysymyksiin. Annen ja Heikin pitämä Rinkkaputki kuuluu omaan suosikkilistaani ja pidän kovasti heidän blogistaan. Suosittelen sinullekin ellet ole vielä heidän lukijakuntaansa. Annen selkeä ja mukava tapa kirjoittaa saa lukijan palaamaan heidän blogiinsa aina uudellee. Aihepiirit pyörivät (tietenkin) retkeilyn ja ulkoilun ympärillä ja tekstit ovat monipuolisia ja rehellisiä. Hatunnosto erityisesti Annelle hienoista teksteistä ja Heikille upeista kuvista.

On tosi mukavaa huomata että teksteistäni joku tykkää. "Pokaalin" kylkiäisenä Rinkkaputki lähetti kymmenen kysymystä joihin mun pitäis osata vastata jotain järkevää. Osa kysymyksistä oli helppoja, mutta osa oli sellaisia etten ole koskaan asiaa sen kummemmin pohtinut, joten jouduin hetken asiaa mutustelemaan. Mutta nyt niihin Rinkkaputken esittämiin kysymyksiin ja vastauksiini...



1. Mikä on blogisi slogan/jingle ja jos sinulla ei ole sellaista, mikä voisi olla?


Mun slogan löytyy blogini yläbannerista. "...älä anna arjen tappaa unelmiasi..." Tämä lausahdus juontaa juurensa varmaankin siitä poltteesta jota tunnen istuessani sohvan nurkassa haaveilemassa uusista reissuista. Usein tuntuu ettei arjen kiireet ja säännölliset rutiinit anna mahdollisuutta niille seikkailuille joihin sydän halajaa. Ansiotulon hankinta, lasten kanssa puuhailu, talouden hoitaminen, vanhempainillat kouluilla, laskujen makselu, synttäri bileet, auton huolto, nurmikon niittäminen, makuuhuoneen remontti jne jne. Koska pääsee taas ulkoruokintaan? Meillä on tosi suuri perhe ja vaimoni tekee työtä jossa ei ole säännöllisiä työaikoja. Kaiken hulinan keskellä pitää kuitenkin jaksaa unelmoida. Koska jossakin vaiheessa unelma muuttuu suunnitelmaksi ja suunnitelma voi muuttua toteutukseksi. 

Tästä hyvänä esimerkkinä on viime elokuussa toteutettu Haltin reissu. Isäni on haaveillut Haltille kiipeämisestä jo vuosia ellei vuosikymmeniä. Pariin otteeseen isä ja äiti ovat yrittäneet patikoida Haltille mutta ovat arkailleet erämaata ja ovat siksi kääntyneet matkalta takaisin. Viime elokuussa olimme yhdessä Haltin huipulla. Unelmat voi toteutua jos jaksaa pitää niitä yllä.




2. Mikä oli ensimmäinen retki tai aihe, josta kirjoitit ja miltä aloittaminen tuntui, millaisia odotuksia sinulla oli bloggaamisesta?


Eka juttuni tässä osoitteessa oli meidän Sarekin reissu. Ajattelin että olis ihan mukava koota jälkikäteen ajatuksia ja fiiliksiä jollakin tavalla muistiin. Päiväkirjan sijaan päädyin kirjoittelemaan näitä juttuja blogiin. Ajattelin että joku voisi saada hyödyllistä tietoa tai edes ajanvietettä blogiani lukiessaan. 

Auringonlaskussa Skierfen huipulla, Sarek 2015. Kuva: Timo Polari

Alussa oli vaikea hahmottaa millä tyylillä kirjoittaisin. Kirjoittaisko tiukkaa faktaa ja pelkkää asiaa oppaaksi muille reissaajille. Vai kirjoittaisko mukaan kaikki kommellukset, hölmöilyt ja väsyneetkin jutut. Lopputuloksena tuli kaiken tämän sekoitus ja luulenpa, etten osais toisella tavalla kirjoittaakkaan vaikka yrittäisin. Asian sisään livahtaa aina huonoja vitsejä ja "Vilzun" juttuja. Alkuun ajattelin, ettei nyt tällä tavalla voi "hölmöjä" juttuja julkisesti kirjoitella, mutta koska oon hölmö livenä oon sitä myös blogissani. Pipo ei saa olla kireällä, elämän pitää maistua elämältä ja juttujen pitää tuoda esiin kirjoittajansa luonne ja sisin. Olen kaiketi huonoja vitsejä laukova vahvasti tunteva romantikko puettuna sarjakuvahahmo Shrekin habitukseen.

Odotuksia mulla ei ollut muita kuin se, että blogiini tulee miljoona lukijaa päivässä ja mainostajat ja muut sponsorit ylistää loistokkuuttani kippaamalla pihallemme varusteita ja riihikuivaa rahaa rekka-autoillaan. Nyt mulla on seuraajia jo kymmenen ja kävijöitä blogissa on 30 - 450 päivässä. Eli siinä mielessä kaikki hyvin.


3. Miten blogi asettuu suhteessa muuhun elämään? Onko se työ, harrastus vai salainen rakastaja?

Vilzun retkiblogi on mulle henkireikä ja riesa. Toisaalta on mukava palata reissujen fiiliksiin (niin hyviin kuin huonoihinkin) blogia kirjoitellessa. Kun inspiraatio iskee, olen uppoutuneena ajatuksiini niin etten kuulisi edes palovaroittimen ääntä. Mutta välillä blogi on myös riesa, koska inspiraation puuttuessa koen huonoa omaatuntoa siitä etten ole kirjoittanut laajalle kymmenen hengen seuraaja-köörilleni mitään uutta pitkään aikaan. Vaikka olenkin vastuussa julkaisuistani vain itselleni (ja näin sen haluan aina olevankin) koen silti olevani velvollinen julkaisemaan juttuja kun tälle tielle kerran olen lähtenyt. Mutta kun reilut puoli tusinaa lapsia on vihdoin saatu nukkumaan, ei inspiraatiosta ole tietoakaan, vaan ainoa ajatus aivoissani on vaaka-asento sohvalla. 

En ole asettanut itselleni mitään julkaisu sykliä tai tiettyä julkaisumäärää. Kirjoitan sitten kun on jotain kerrottavaa ja löytyy sopiva rako istua koneen äärelle näpyttelemään. Blogi ei ole mulle työ, muttei se ole oikein harrastuskaan. Ainakaan se ei ole salainen rakastaja. Retkeily ja tuntureilla toikkarointi on mulle se juttu, blogi on sen sivutuote.

Paljon olen kirjoitellut juttuja myös varusteista. Olen jonkin asteinen hifistelijä retkeilyvarusteiden suhteen. Ehkä siksi, että olen yli 25-vuotta jatkuneen retkeily innostukseni aikana käyttänyt niin monenlaisia kamppeita. On ollut hyviä, huonoja ja ihan paskoja. Mulla on 14 makuupussia, 7 telttaa, 6 rinkkaa, kasa reppuja jne. Keittimiä on kaasulla, pirtulla ja bensalla toimivia ja itse olen rakennellut omia sprii ja risukeittimiä. 

Nykyään hipelöin varusteita kaupoissa, syynään niitä netissä ja jokaiseen omistamaani varusteeseen suhtaudun aluksi skeptisesti ja analyyttisesti. Jos kamppeet vaikuttavat hyvältä käyttökokemusten jälkeen, kirjoitan niistä arvioni muidenkin luettavaksi. En ole miljonääri (vielä) joten joudun säästämään omia (lue; perheeni) varoja pitkään ennenkuin saan hankittua uusia kamppeita. Siksi ei ole varaa tehdä huteja, vaan kaiken pitää toimia kuin junan vessa. Mieluummin säästän kauan ja ostan sen minkä parhaaksi koen, kuin että ostaisin halvemman tietäen ettei se ole yhtä hyvä/luotettava kuin joku muu. Jotta lukijoideni ei tarvitsisi harrastaa samanlaista hakuammuntaa kuin mitä minä tein vuosia sitten, tarjoan raportteja kamppeistani. Koska mulla on aika paljon Pelle Pelottoman taipumuksia, annan palautetta myös varusteiden valmistajille. Haukut lähetän heti, kehut ja kehitysideat hetken päästä.


4. Jos aloittaisit nyt uuden blogin alusta alkaen uudelleen, mistä aiheesta se kertoisi?

Kyllä mun blogi olis sisällöllisesti varmaan aika samanlainen. Paljon olis reissutarinoita kerrottavaksi (varsinkin niitä vanhempia) mutta ajan puutteesta johtuen ne julkaistaan sitten joskus. Mutta tän blogipohjan muokkaamiseen tarttisin apua ammattilaisilta. Halusin sivubanneriin linkit suoraan arvosteluihin ja reissutarinoihin, ettei ne katoais jonnekkin uudempien tekstien alle. Siksi blogini näyttää vähän erilaiselta. Tarkoituksena on tarjota lukijalle helppo tie juttuihini. 

Aihe siis olis varmaan niin kuin nyttenkin, eli reissutarinoita/matkakertomuksia ja arvosteluja kuluttamistani kamppeista. Ulkoasua en osaa kaksisormijärjestelmälläni paljoakaan viilata.


5. Mikä on parasta bloggaamisessa?

Mulle parasta on se prosessi omassa päässä kun kirjoitan reissuista. Samalla asiat jäsentyy selkeämmiksi kun joudun miettiään miten asian kertoisin jollekin muulle. Löydän silloin uusia merkityksiä ja syvempiä aloja reissuistani ja kokemuksistani. Reissu itsessään on se hienoin juttu, mutta merkitykset ja vaikutukset minussa tulevat selkeämmiksi kirjoittaessani niistä. 

Varusteraporteissa on parasta oma oppimiseni siitä mikä on hyvä ja mikä vaatii parannusta retkeilyvarusteissa. Paljon olen viimeaikoina käyttänyt suomalaisia kamppeita. Sastaa, Savottaa, Svalaa, Kupilkaa, Huskyä ja Paccasta olen jo "mainostanutkin" blogissani, koska olen ne testannut ja todennut kestäviksi ja luotettaviksi. Suomi täyttää pyöreitä, joten nyt jos koskaan on otollinen aika nostaa kunniaan suomalainen osaaminen retkeilyvarusteiden saralla. Kun kirjoitan niistä blogiin, koen tekeväni palveluksen muille retkeilijöille jotka tarvitsevat luotettavia matkakumppaneita.

Myös se on tosi tosi kivaa, kun reissuilla kohtaamani ihmiset kommentoivat tekstejäni. Tutut tunturista kohtaavat uudelleen netin bittivirrassa. Mukavaa on vaihtaa kuulumisia reissun jälkeen. Ja kun tuntemattomat kommentoivat juttujani, saan niistä innostusta kirjoittaa lisää, koska on siis joku jota kiinnostaa. Ja jos kukaan ei kommentoi mielestäni hyvää tekstiä, mua salaa kiukuttaa ja tekis mieli kirjoittaa että "haistakaa huilu". Olen siis kommentti-koukussa. APUAAA!




6. Mikä on pahinta bloggaamisessa?

Olen sen verran perfektionisti, etten ole koskaan täysin tyytyväinen tekstiini enkä kuviini. Tekstin suhteen olen opetellut ajattelemaan, että kirjoitan niinkuin olen. En ole täydellinen, mulla on oma puhetyyli, omat jutut ja oma huumorini. Olen Vilzu. Sen pitää riittää. Silti joskus vähän kaivelee.

Kuvien kanssa on usein samanlainen ongelma. Mulla saattaa olla mielessä kirkkaana joku tietynlainen kuva, mutta en osaa sitä toteuttaa. Lisäksi ongelmallisuutta lisää se, että kuljen useimmiten yksin, ja joudun kuvaamaan varusteita kuvatessa itseäni. Jalustojen ja kaukolaukaisimien kanssa pelatessa menee usein hermot. Kun saan kuvan otettua ja tarkastan lopputulosta, huomaankin että tarkennus on pielessä. Sitten säädetään ja sählätään ja otetaan uusi yritys. Itsensä kuvaaminen on hiton paljon hankalampaa kuin toisen ihmisen kuvaaminen.

Nyt olen päässyt jo asian kanssa suhteellisen hyvin rauhaan, koska blogini on blogini ja sillä siisti. En tavoittele Pulizeria, riittää kun annetaan Liebster Award. Se on mulle tärkeämpi "pytty". Kiitos vielä kerran Annelle ja Heikille. Voi kun olis enemmän vapaa-aikaa jotta vois kirjoittaa kaikki ne jutut joita mielessä pyörii...


7. Valitse yksi valokuva hetkestä, joka oli jollain tapaa todella tärkeä sinulle ja kerro miksi.

Ihan älyttömän vaikeaa valita vain yksi. Tietenkin hääkuva ja lasten syntymästä otetut kuvat olis ne tärkeimmät hetket mun elämässä, mutta koska käsittääkseni haluatte tietää jonkin retkeilyyn liittyvän tuokion, niin ne perheen aarteet ei ole nyt esillä.

Voisin laittaa ehkä kuvan kun seison Mt. Elbrusin huipulla lumimyrskyssä, tai kuvan jossa seison isän ja äidin kanssa Haltin huipulla elokuussa 2016. Mutta laitankin esille tämän...


Termisvaaralla 11.8.2008

Termisvaaran huipulla onnistuneen 1000-metrin-tuntureiden-huiputus-soolo-vaelluksen jälkeen. Olin kiertänyt Kilpisjärven alueella kaikki karttaan nimetyt yli 1000 metriä korkeat tunturit. Parin viikon mittaisella soolo reissulla tuli koettua melko paljon. Monta päivää sain kulkea yksin, sillä sik-sakkia mutkitteleva reitti poikkesi Halti Highwayn yli vain muutamassa kohdassa. Termisvaara oli viimeinen huippu ennen paluuta Kilpisjärvelle. Muistaakseni 28 huippua kiersin ja olin onnellinen päästyäni perille monista vaikeuksista ja väsymyksen hetkistä huolimatta. Mun reissut ei ole vain mun reissuja, vaan ne koskee koko perhettä. Sain osoittaa lapsilleni kuinka kaikki on mahdollista jos jotain todella haluaa. "If there is a will, there is a way". Jos on valmis näkemään vaivaa, voi toteuttaa elämässään asioita jotka tekevät onnelliseksi. 


8. Onko sinulla jokin matka tai tapahtuma tiedossa, jota odotat tällä hetkellä?

Jep. Ensi viikon maanantaina (10.4.) suuntaan taas Kilpisjärvelle. Tavoite olis parin viikon hiihtovaellus yksin. Reittiä en ole suunnitellut. Meen fiiliksen mukaan. Teltta majoitus antaa vapauden hiihtää minne suuntaan tahansa ja yöpymään siinä missä tahtoo. Varmaan kierrän myös  joillakin autiotuvilla, ehkä Terbmisjärven tuvalla, ehkä Porojärven kämpällä. Saatan piipahtaa Meekolla ja Lossulla, ehkä Kuonjarjoen ja Saarijärven tuvilla. Saas ny nährä, tavataan ja morjenstellaan sano Tampereen poika. En ole vielä saanut päätettyä otanko koiran mukaan. Meidän uusi perheenjäsen Lumo (Alaskan Malamuutti) on vasta 5kk eikä vielä tee pitkiä päivämatkoja, mutta ei minunkaan ole pakko. Ehkä otan Lumon mukaan, ehkä meen yksin...


Näytetään 20170321_110545.jpg
Alaskan Malamuutti pentu Lumo.


9. Millainen retkien suunnittelija olet?

Mulla on nykyään suunnittelussa kaksi puolta. Olen samalla tarkka ja suuripiirteinen. Varusteiden toimivuuteen ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa olen tarkka. Erämaan kanssa ei ole syytä leikkiä. Luonnonvoimia ja olosuhteita ei saa koskaan aliarvioida vaan kaikkeen pitää valmistautua niin hyvin kuin kykenee. Pohdin usein miten toimin jos jokin varuste hajoaa. Miten voin välttää rikkoutumiset ja miten saan kamppeeni korjattua jos kaikesta huolimatta jotain hajoaa. Tai miten toimin jos jokin varusteistani katoaa. En kanna mukanani valurautapannun vara-valurautapannua, mutta vuosien saatossa näkemykset ja kokemukset turvallisesta retkeilystä ovat kehittyneet ja tulleet minulle tärkeiksi asioiksi.

Toisaalta olen hyvin suurpiirteinen, ainakin reitin suunnittelussa ja aikatauluissa. Erämaan hiljaisuudessa pitää olla mahdollisuus muuttaa suunnitelmaa ja toimia fiiliksen mukaan. Jos varaustupa on varattuna tietyksi yöksi, se vie jo osan vapauden tunteesta. Se asettaa jo aikataulun ja reitin jota pitää noudattaa. Mä haluan tutkia ja kierrellä, maata auringossa ja ottaa päiväunet jos siltä tuntuu. Kauniissa leiripaikassa voi viettää kaksikin yötä jne. Voin kävellä 50 kilsaa päivässä tai olla kävelemättä lainkaan. Lähden takaisin sivistyksen pariin sitten kun muonavarat alkavat loppua. Jos opastan ryhmää, tilanne on tietenkin toinen, mutta yksin kulkiessa vapauden tunne voi olla päätä huimaava.

Jos suunnitteluun lasketaan myös haaveilut, olen tosi kova suunnittelija ;-) Mulla on "suunniteltuja" reissuja mielessä vähintään yhtä paljon kuin toteutuneita reissuja. Monta hienoa reissua siis odottaa vielä toteutumistaan. Unelmia pitää olla.


10. Missä olet viiden vuoden päästä?

Jos ihan tosissaan mietin niin en mä tiedä. En tiedä sitäkään missä olen viiden kuukauden päästä. Ehkä kotona, ehkä tuntureilla, ehkä vuorilla tai ehkä haudassa. Jos joku väittää tietävänsä varmasti oman huomispäivänsä, pettää vain itseään. Juha Tapion sanoin "joka ainoa päivä on tänään". Eiliseen en voi vaikuttaa enkä huomisesta mitään tiedä. On vain tänään. Katsotaan sitten viiden vuoden päästä, onko silloin "tänään".



Mikä ihme on Liebster Award?

liebster-award-logo-1
Haasteen säännöt ovat seuraavat:
  1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
  2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 10 kysymykseen.
  3. Nimeä ja linkkaa 5-10 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia.
  4. Keksi 10 uutta kysymystä nimitetyille.



Minun Liebster Award palkintoni menee suuraaville blogeille:


-Akpojan retkiblogi

Aki Ihanajärvi retkeilee paljon ja valmistaa suuren osan varusteistaan itse. Akin blogista löytyy myös ohjeet jos innostut itsekin ompelemaan retkikamppeita. Nuori mies joka on taitava ompelukoneen kanssa, arvostan kovasti.

-Kokovartalokommando

Jos haluat lukea hyvällä huumorilla kirjoitettuja retkitarinoita, käy lukemassa Joonas Talkan juttuja. Mä en ainakaan pysty lukemaan tätä blogia nauramatta ääneen. Päivän (ja miksei yönkin) piristys. Blogi ei sovellu tosikoille, eikä pähkinä allergiasta kärsiville.

-Vuorenvalloitus

Mitä tapahtuu kun aikuiseen ihmiseen puree kiipeilykärpänen. Janiina Ojasen Vuorenvalloitus-blogi kertoo mielenkiintoisella ja rehellisellä tyylillä, mitä kaikkea vuorikiipeilyyn valmistautuminen voi pitää sisällään, ja mitä moinen innostus vaatii arjen tohinoiden lisäksi. Ensi kesänä Janiina suuntaa Elbrusille ja blogissa voit seurata projektin etenemistä.

-Arctic Monkey

Sanni Rannikko on Ivalossa asuva Joensuulainen lääkäri. Sanni on kierrellyt ympäri maailmaa isoilla vuorilla ja patikkapoluilla. Sanni kirjoittaa myös pohjoisessa retkeilystä ja Sannin blogi onkin monipuolinen katsaus arjen helmiin ja suuriin unelmiin. Mielenkiintoisia tarinoita.

-Mikko Karjalainen Photography & Hiking

Voi jösses miten upeita kuvia. Mikko on kuvaaja joka reissaa paljon erämaassa. Tekstit on lontoon kielellä joten kaksi kotimaista ei piisaa blogitekstejä lukiessa, mutta kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Ja koska kuvia on varmaan tuhat, niin sivustosta löytyy ainakin miljoona sanaa.

-Oleminen

Jonna Saari kirjoittaa Oleminen blogissa paljon muutakin kuin puhtaasti retkeilyyn liittyvää asiaa. Jonnan kirjoitukset ovat usein ajatuksia herättäviä, kauniita ja jopa "runollisia". Upeita kuvia ja hieno kattaus luontoon ja sen viereen liittyviä tarinoita elämästä.

-Lappamerellä tuulee

Ystäväni Valtteri "kirjoittaa" blogia jonka keskipisteessä on lähiretkeily Lappajärven ympäristössä. Lainausmerkit johtuvat siitä, että Valtteri kertoo tarinansa pääosin yhdellä kuvalla ja yhdellä lauseella tai sanalla. Pidän siitä kovasti, sillä Valtteri löytää usein upean yksityiskohdan tai kuvakulman jossa ei enempiä selityksiä kaivata. 



Ja näille "palkituille" haluan esittää haasteena seuraavat kysymykset:



1. Miksi kirjoitat blogia?
2. Oletko asettanut blogillesi tavoitteita?
3. Kerro käytännon niksi josta sinulle on ollut hyötyä retkeilyssä?
4. Missä olet kokemut "suurimmat tunteesi" reissuillasi ja miksi?
5. Mikä on sellainen reissukohde jota voisit suositella muillekkin?
6. Valitse joku reissukuva ja kerro siitä tarina.
7. Oletko koskaan ollut retkilläsi pulassa? Mitä tapahtui?
8. Miten haluaisit kehittää itseäsi retkeilijänä/vaeltajana/kiipeilijänä?
9. Mikä retkeilyssä tms. on mielestäsi parasta?
10. Mikä on seuraava reissusi ja mitä siltä odotat?

Tiedän hyvin että arkielämä voi olla kiireistä, mutta jos viitsitte vastata em. kysymyksiin ja heittää Liebster Award haasteen seuraaville blogeille niin saadaan pallo jatkamaan pyörimistään.

Jätä kommentti tai haista huilu! APUAAA!

10 kommenttia:

  1. Moi. Hyvää settiä...

    VastaaPoista
  2. Kiitokset Vilzu! Mielenkiintoinen postaus. Vastailen näihin kysymyksiin myöhemmin sopivalla ajalla :-)

    VastaaPoista
  3. Katohan, seittämän oikein ja papukaijamerkki napsahti näköjään meikäläisellekin, kiitosta vaan! :) Lähdenkin tästä saikkupäivän ratoiksi kirjottelemaan vastauksia heti Karhunkierroksen kakkososan kirjottelun lomassa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos haasteesta, jonka huomasin vasta nyt, koska hienot hiihtokelit ovat pitäneet niin kiireisenä! Pitääpä laittaa vastaukset hautumaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Kelit on kyllä mainiot. Itsekin olen Käsivarren lumilla nautiskelemassa upeista maisemista ja paisteisista päivistä. Palataan Aasiaan...

      Poista
  5. Kiitos Vilzu haasteesta! Vastauksia luvassa :) -Jonna

    VastaaPoista
  6. Suuret kiitokset haasteesta! Raapustin jotakin pientä tänne: mikkokarjalainen.kuvat.fi/blog/55/

    VastaaPoista