7. kesäkuuta 2016

Parkouria metsässä.

Myönnän etten ole yhtä ketterä kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Silti on mukavaa harrastaa hikiliikuntaa jossa voi haastaa lihaksensa ja koordinaationsa. Ja kenties vanhakin koira voi oppia uusia temppuja.


Tänään kävin Santavuorella juoksemassa ylämäkiharjoituksia. Parkouria harrastavien poikieni (6v. ja 12v.) innoittamana kokeilin hyppelehtimistä kivillä ja kallioilla. Pääsin kyllä hyvin jyvälle siitä, mikä parkourin harrastajia koukuttaa. Erityisesti luonnon omalla harjoitusradalla se oli tosi kivaa. Luomu-parkourissa oman mausteensa antaa rauha metsän keskellä. Kukaan ei kauhistele, että "mitäköhän tuokin vanha äijä oikein riehuu ja viuhtoo, menis kotiansa maate".


Hiki tuli ja syke nousi. Voi olla että huomenna en pääse sängystä ylös ähisemättä. Kasteltu pipo piti pahimman lämpöuupumuksen loitolla ja tukevat kengät pitivät mättäillä loikkivan miehen nilkat oikein päin. Napakasti istuva Savotan Jääkäri-reppu piti juomapullon ja muut tilpehöörit mukana hölskymättä ja selkää hakkaamatta. Jääkäri-reppu istui selässä hyvin vauhdikkaammassakin menossa.

Mene sinäkin metsään, vapauta sisäinen lapsesi ja ala hypellä. Se on aikuisten oikeesti kivaa ja sopii mainiosti myös keski-ikäisille. Metsä-parkour, kesän 2016 kuumin hitti. Pian on suomen metsät täynnä koikkelehtivia ukkeleita.


3 kommenttia:

  1. Helppoahan se on maalla...

    VastaaPoista
  2. No kyllä kai sitä kaupunkilainenkin pääsee metsään jos vaan tahtoo. Reppu selkään ja kohti raikkaampaa ilmaa. Ja sanottakoon vielä että ei täällä maalla aina ihan täydellistä ole, vaikka melkein paratiisissa eletäänkin ;-)

    VastaaPoista
  3. No kyllä kai sitä kaupunkilainenkin pääsee metsään jos vaan tahtoo. Reppu selkään ja kohti raikkaampaa ilmaa. Ja sanottakoon vielä että ei täällä maalla aina ihan täydellistä ole, vaikka melkein paratiisissa eletäänkin ;-)

    VastaaPoista